Tuloverotuksen alentaminen voi syventää eriarvoistumista

Onko tuloverotuksen laskeminen ainoa tie suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi? Tämä on kysymys, joka askarruttaa monia.

Suomalaisen yhteiskunnan toimivuus perustuu yhteisöllisyyden korostamiseen ja siihen, että me huolehdimme toisistamme. Tässä on keskustalainen ideologia ollut koko itsenäisyyden ajan avainasemassa; se on lähtenyt siitä, että paremmin ansaitsevien on kannettava prosentuaalisesti suurempi vastuu pohjoismaisen hyvinvoinnin jakamisessa tasavertaisesti kansamme eri tasoille.

Viime aikoina hallitus on laskenut palkkatuloverotusta lähemmäksi EU:n keskitasoa. Siinä on onnistuttu erinomaisesti niin, että valtion talous on tasapainossa ja samalla on tullut uutta toimeliaisuutta elinkeinoelämään. On kuitenkin muistettava, että mahdollisesti tähän on päästy suotuisan yleisen suhdanteen ja oikeiden rakenteellisten päätösten ansiosta.

Jatkossa on nähtävissä yhteiskunnan kaksinapaistuminen, joka koskee niin ihmisiä kuin alueitakin: jako paremmin ja heikommin pärjääviin. Mitä tapahtuu sitten, kun noususuhdanne hiipuu ja suuret ikäluokat ovat kokonaisuudessaan eläkkeellä? Jotta vastaus olisi positiivinen, alueellinen tasapainottaminen ei saa olla vain menneiden aikojen aluepolitiikkaa, vaan sille on löydettävä jatkossa oma roolinsa yhtenä yhteiskuntapolitiikan osana.

On tulevaisuuden haaste estää eriarvoistumisen syveneminen. On mietittävä tarkkaan, mitä tulolähteitä ei voi muuttaa ilman, että samalla kajotaan johonkin tärkeään. Tarkoitan, että jos tuloverotuksen osuutta lasketaan, johtaa se raskaampaan verotukseen muualla - tullaan pääomaverotuksen alueelle tai nostetaan kulutuksen verotusta, joka koskee välttämättömien tarvikkeiden hankitaa ja sitä kautta voimakkaimmin vähätuloisiin. Autoilijat? Helppo saalis. Myös kunnallisverotuksen kiristäminen tulee väistämättä vastaan, ja se taas kohdistuu voimakkaimmin pienituloisiin.