En halua amerikkalaista Suomea

En halua amerikkalaismallista Suomea, jossa on hyvin pärjääviä ja suuri syrjäytyneiden joukko. Siksi olen puoluevaltuuskunnassa joskus kritisoinut liian voimakkaita kannanottoja verotuksen keventämisestä. Se johtaisi vain siihen, että emme pystyisi turvaamaan riittävää sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää maakuntien reuna-alueilla. Kaikki tietävät myös, että vanhusten hoito vaatii jatkossa kunnilta entistä suurempia resursseja. Lisäksi on vaara, että syrjäytyminen vain kiihtyy markkinataloudessa, ja heikot ja vähempiosaoiset tippuvat hoijakasta.

Mistä yllä oleva tuli mieleeni? Siitä, kun Eero Heinäluoma hämmästeli television Lauantaiseuran haastattelussa keskustan ja kokoomuksen viimeaikaista lähentymistä. Hän väitti, että keskusta ajaa suuria veronalennuksia ja on unohtanut vanhus-, sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmat. Ei pidä paikkaansa.

Hämmästelin myös Heinäluoman viittauksia vaalien jälkeisiin hallituskumppaneihin. Hän pitää itseään lähes varmana seuraavana pääministerinä, vaikka vaalit ovat vasta edessä. Hän ei taida muistaa, että suuri osa kansasta haluaa Vanhasen jatkavan pääministerinä. Niin myös tapahtuu, kun keskustasta tulee vaaleissa suurin puolue. Jos SDP on toiseksi suurin, nykyinen hallituspohja saanee jatkokauden. Jos taas kokoomus on toiseksi suurin, se viitoittaa tien hallitukseen.

Matti Vanhasen matkassa Joensuussa ja Kiteellä ilahduin taas, että vaaliohjelmani teemat arvokas vanhuus ja hyvä terveyden huolto ovat osuneet oikeaan. Kun mukaan lisätään vielä kansaneläkkeiden ja pienten työeläkkeiden tasokorotus sekä eläkkeiden ja palkkojen verotuksen yhtenäistäminen, niin Heinäluoman vihjailut saavat jäädä omaan arvoonsa.