18.11.06

Opintotuella, ansiotyöllä ja lainalla turvallisesti ammattiin

Kuulun ikäluokkaan, joka rahoitti opintonsa pääsääntöisesti lainalla ja ansiotöillä. Olin mukana myös opiskelijapolitiikassa. Vappuaattona 1976 (kuvassa) yllytin opiskelijoita kapinaan, koska opiskelijoiden rahat olivat vähissä ja ylioppilaskunnan vippikassa huokui tyhjyyttään. Moisesta intoilusta sain torut kepun silloiselta Varsinais-Suomen piirin puheenjohtajalta.

Kun valmistuin hammaslääkäriksi keväällä 1977 minulla oli opiskelun aikana syntynyttä velkaa noin 8000 euroa. Se oli summa, jolla saattoi tuohon aikaan löytää pienen yksiön Turun lähiöstä. Valtaosa lainastani oli valtion takaamaa. Lainamäärä ei ollut kovin pelottava, sillä valmistuvien nuorten työllisyystilanne oli hyvä lähes kaikilla sektoreilla.

Sen jälkeen ajat muuttuivat. Opiskelupaikkoja lisättiin eri aloilla tuntuvasti ja pitkälle koulutettua väkeä alkoi jäädä työttömiksi. Opintotukijärjestelmä muuttui opintoraha- painotteiseksi. Opiskelijoiden oli myös mahdollista saada asumistukea. Tällainen kehitys oli siinä ajassa aivan oikea, sillä velkarahalla opiskelu toisaalta pelotti nuoria, kun lamavuosina ei ollut varmuutta työpaikasta. Lisäksi moni joutui opiskelemaan toisenkin ammatin suhdanteiden nopean muutoksen takia.

Viime syksynä opiskelijoille suunnatut tuet nousivat voimakkaasti julkisuuteen, kun asia repi ministeri Tanja Karpelan ja ministeri Eero Heinäluoman välejä. Itse ajattelen tällä hetkellä niin, että opintorahaa voidaan nostaa vähän, mutta ensin meidän on hoidettava pelkällä kansaneläkkeellä ja pienillä työeläkkeillä elävien vanhusten ja veteraanien asiat kuntoon. Se on kunnia-asia. Hallitussopimus kullekin vaalikaudelle sanelee linjan.

Edessä on taas uudenlaisia haasteita. Maassamme ennustetaan kovaa työvoimapulaa lähes kaikilla työelämän sektoreilla. Siksi en pidä tänä päivänä pahana asiana sitä, että opiskelijat muiden kehittyvien tukimuotojen lisäksi ottaisivat pienen valtion takaaman lainan.

Yksi asia on kuitenkin tärkeää joka aikakautena: kaikilla on oltava mahdollisuus opiskeluun varallisuuteen katsomatta. Se on asia, joka sivistysvaltion on pystyttävä takaamaan. Tukijärjestelmän pitää olla myös kannustava, koska niin mahdollistetaan nopea valmistuminen. Liiallista byrokratiaa ei saa olla ja järjestelmän on oltava riittävän yksinkertainen ja jokaisen nuoren ulottuvilla.