Päättäjät, nyt järki käteen!

Viime vuonna maakunnan yrittäjät esittivät maakuntaliitolle vakavan vetoomuksen koulutuksen järjestämisestä niin, että se vastaa entistä paremmin elinkeinoelämän tarpeita. Maakuntaliitto otti haasteen vastaan ja se on pitänyt maakunnassa seutukunnallisia työseminaareja, joissa on pohdittu toisen asteen koulutuksen tulevaisuutta.

Minulle on vahvistunut vahvistumistaan näkemys, että meidän päättäjien on nyt katsottava silmästä silmään sitä tosiasiaa, että seutukuntamme toisen asteen koulutus on lähivuosina suurien haasteiden edessä.

Emme voi enää odottaa. Tekojen aika on nyt.

Pielisen Karjalan työseminaarissa varsinkin johtavat sivistystointen viranhaltijat toivat esiin tämän huolensa. Huoli näytti kuitenkin kaikuvan kuuroille korville. Käsittämätöntä! Meidän päättäjien on tiedostettava, että viranhaltijat ovat oikeassa.

Puheet yhteistyöstä eivät enää riitä. Eikä riitä se seminaarissa kuultu vastaus, että ”me pidämme lukiomme”. Miten ihmeessä me saisimme yhteistyön toimimaan?

Isäntäkuntamallissa on järkeä

Maakuntaliiton seminaarissa mietittiin lukioiden siirtymistä koulutuskuntayhtymän alaisuuteen. Tilaisuus koettiin tärkeäksi. Käytiin vilkasta keskustelua. Jäätä ei kuitenkaan rikottu. Hanke tuntuu lähes mahdottomalta.

Nuoret kuitenkin vähenevät ja pienissä lukioissa alkaa olla vaikeata saada opetusryhmiä kasaan. Myös oppilaskohtaiset kustannukset nousevat kohtuuttomiksi. Opettajatilanne on nyt hyvä, mutta osa-aikaisuuteen siirryttäessä tulee vaikeuksia.

Minä olen vankasti isäntäkuntamallin kannalla. Se tuntuu Pielisen Karjalan seutukunnalla lähes ainoalta järkevältä tulevaisuuden ratkaisulta. Isäntäkuntamallissa opettajien työssäkäyntialuetta olisi koko seutukunta.

Ennusteiden mukaan vuonna 2020 koko seutukunnan peruskoulun päättävässä ikäluokassa on 220 oppilasta. Moneenko lukioon ja ammatilliseen kouluun siitä riittää oppilaita? Ihan varmasti ei riitä kaikkiin olemassa oleviin.

Metsän kierto ei saa hidastua

Metsänhoitorästit uhkaavat kasvaa tulevina vuosina. Kestävän metsätalouden
rahoituslain mukaisia Kemera-varoja aiotaan leikata valtion ensi vuoden
talousarviosta viidellä miljoonalla eurolla. Myös metsäkeskusten ja Tapion
avustuksia esitetään supistettaviksi rahamäärällä, joka vastaa valtakunnallisesti 30-35 henkilötyövuotta.
Leikkaukset ovat viemässä pohjan Kansallisen metsäohjelman toteuttamiselta.
Metsänomistajille taimikonhoitoavustukset ovat kantohinnan jatke.

Saamieni tietojen mukaan maakuntamme taimikoiden ja nuorten metsien
hoitoaikatauluista ollaan jäljessä. Määrärahojen pieneneminen kohtelee
kaltoin juuri alueita, joilla on paljon nuoria metsiä. Hoitotyön
laiminlyönnit hidastavat metsän kiertoa, ja se heijastuu metsätalouden
kestävyyteen ja teollisuuden raaka-ainehuoltoon.


Metsänhoitotoimenpiteet ovat tarjonneet monille työtä ainakin osaksi vuotta.
Nyt vieraan työvoiman käyttö uhkaa vähentyä. Läheskään kaikki metsänomistajat eivät olosuhteiden vuoksi tee
parannustöitä itse, eivätkä he avustusten pienentyessä aina palkkaa
ulkopuolista työvoimaa. Tulevaisuuden kannalta yksityisten metsien
hoito-ohjelmien mukaiset toimenpiteet ovat tärkeitä, koska metsäteollisuuden
puuhuolto perustuu nykyistä enemmän juuri yksityismetsistä saatavaan puuhun.

Maatalouskomissaari harhateillä

Maatalouskomissaari Mariann Fischer Boelin uhkaa poistaa Etelä-Suomen kansallisen maataloustuen. Komissaarin edessä ei pidä taipua. Se toisi liian monia ongelmia.

On tärkeää, että eteläisen Suomen leipävilja-, kotieläin- ja kasvihuonetuotantoon kohdistuva 141-tuki säilytetään. Se on jatkunut jo 11 vuotta. Sen loppuminen on jatkossa uhka itäisen ja pohjoisen Suomen 142-tuelle. EU:n maatalouskomissaarin uhkailut johtavat helposti sisäiseen vääntöön kansallisen tuen tasosta.

Tukien raja-alueilla tuottajat joutuvat eriarvoiseen asemaan. Tuen loppuminen on suoranainen uhka maamme elintarvikehuollon omavaraisuudelle.

Ruoan arvonlisäveroale pikaiseen valmisteluun

Viime eduskuntavaalien ohjelmassa keskustalla oli ruoan arvonlisäveron alentaminen. Se olisi pitänyt kirjata selkeästi hallitusohjelmaan.

Nyt ruoan arvonlisäveron alentamista koskeva lain valmistelu on aloitettava jo tämän eduskunnan aikana. Suurimpien puolueiden on päästävä yksimielisyyteen alennusprosentista. Näin turvataan asian eteneminen seuraavaan hallitusohjelmaan.

Ruoan arvonlisäveron alentaminen kohtelee kaikkia tasapuolisesti. On myös valvottava, että alennus näkyy myös hinnoissa.

YIT-verkkopalveluilta kylmää kyytiä

Viime aikaiset yt-neuvottelut johtavat YIT-verkkopalvelujen työntekijöiden irtisanomisiin. Mielestäni toimenpiteet vaarantavat jo riittävän yhteyksien huollon. Palvelut huononevat. Työpaikkansa säilyttävät joutuvat hoitamaan laajaa aluetta. Matka-ajoon menee työajasta huomattava osa.
Mikä pahinta, irtisanomiset koskevat kipeimmin maakuntamme suuren työttömyyden alueita.

Rakennerahastosta tukea infraan

Maakuntahallitus päätti esittää tämän viikon maanantaina rahaa rataverkoston parantamiseen.

Jos päätös saa EU:n siunauksen, saadaan ensimmäisen kerran rakennerahastosta rahaa alueemme liikenneyhteyksien parantamiseen. Muutamissa maakunnissa näin on menetelty jo edellisellä rahoituskaudella. Suunta on oikea.

Tavoite 1-ohjelman tavoitteena on tukea sosioekonomista kehitystä Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asutuilla alueilla. Meidän osaltamme se tarkoittaa yritystoiminnan, osaamisen ja työllisyyden edistämistä sekä maaseudun ja kalastuksen kehittämistä.

Meidän on tulkittava tulevaisuudessa laajemmin rahoitusperusteita. Näin saamme rahat käytettyä meidän kannaltamme tarkoituksenmukaisesti.

Maanantain päätöksellä suunnatuilla EU-rahoilla nopeutetaan Kesälahti - Joensuu- välisen radan kulkuyhteyttä tuntuvasti. Hanke sisältää eritasoristeyksien ja uusien tieosuuksien rakentamisia. Hankkeelle odotetaan 1-2 miljoonan euron tukea. Kokonaiskustannusarvio on noin 14 miljoonaa euroa. Kansallisen rahoituksen osuus on vielä tuntuva.

Mielestäni hanke täyttää EU:n tavoitteet. Se edistää työllisyyttä ja parantaa yrityselämän edellytyksiä. EU:n alkutaipaleilla esim. Madeiralla on tehty hyvin massiivisia tie- ja tunnelirakennelmia kulkuyhteyksien parantamiseksi. Eu-rahoituksen osuus on ollut tuntuva. Suomen on toimittava aktiivisesti seuraavalla rahoituskaudella, että rakennerahastosta saadaan jatkossa tukea mm. meille tärkeisiin liikenneyhteyksiä kohentaviin hankkeisiin.

Valtion budjettiesityksessä lisää rahaa kunnille

Pari havaintoa maan ensi vuoden talousarviosta

Viime viikolla Joensuussa esiteltiin maan ensi vuoden talousarviota. Huomiotani kiinnitti pari seikkaa, joihin haluan ottaa kantaa.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet nousevat ensi vuonna lähes 300 milj. euroa. Itä-Suomen osuus potista on 40 miljoonaa, josta Pohjois-Karjalan osuus on noin neljännes. Tuki määräytyy asukasluvun mukaan ja se tuntuu raskaalta kunnissa, joissa asukasluku vähenee niin kuin se tekee muun muassa Pielisen Karjalan kunnissa. Erityisen kovalta se tuntuu, kun muistaa, että samanaikaisesti näissäkin kunnissa sosiaali- ja terveydenhuollon kulut nousevat samoin kuin ne nousevat koko maassa.

Yhä useammin kuulee sanottavan, että Suomi käyttää niin vähän rahaa terveydenhuoltoon, että maa on pudonnut terveydenhuollossaan Välimeri –luokkaan. Lausahduksella halutaan kuvata hoidon huonoa tasoa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Suomen terveydenhuolto on maailman huippuluokkaa. Meidän terveydenhuoltokulumme ovat alhaiset Euroopan tasolta katsoen, mutta se johtuu yksinomaan siitä, että terveydenhuollon palkat ovat alhaiset. Meidän onkin kiireesti lisättävä taloudellisia resursseja, jotta saamme hoitoalan palkkauksen ajan tasalle.

Talousarvion yhteydessä puhuttiin myös työttömien peruspäivärahasta. Se tasoa on nostettava, sillä alhainen taso vain kasvattaa toimeentulotuen kuluja. Näin siksi, että työmarkkinatuki on verotuksen ja vuokraan tulevan asumistuen jälkeen vähäisempi kuin viimesijainen toimeentulotuen perusosa ja asumisosa. Peruspäivärahaan on kiinnitettävä huomiota myös siksi, että Suomessa elää jo 120 000 lasta työttömyysturvan varassa. Tältä asialta ei pidä sulkea silmiään. Meillä on kevennetty verotusta viime vuosien aikana, nyt on järkevää helpottaa myös päivärahan verotusta.

Langattomat yhteydet koko maakuntaan

92 prosenttia maakunnastamme on tällä hetkellä laajakaistan peitossa, mutta Pielisen Karjalan ja Ilomantsin taajamien ulkopuoliset alueet ovat yhä ilman laajakaistayhteyksiä.

On erittäin tärkeää, että saamme toimivat langattomat yhteydet koko maakuntaan, sillä perinteiset lankayhteydet ovat hitaita, eivätkä ne avaa kaikkia tiedostoja. Suuret operaattorit eivät myöskään ole laajentaneet langattomien yhteyksien tarjontaa maakuntaan, eikä valokaapelointi äärialueilla ole kannattavaa.

Aiemmin tänä vuonna Nurmes päätti olla hyväksymättä maakuntaliiton laajakaistatarjousta, mutta nyt tilanne on muuttunut. Aikaisemmasta tarjouskierroksesta ei ole enää sisällä valituksia ja olen alkanut olla yhä epävarmempi Digitan suhteen. Muun muassa olen useilta asiantuntijoilta kuullut, etteivät Digitan verkon ominaisuudet vastaa tämän päivän saatikka huomisen nopeusvaatimuksia.

Viimeisten tietojen valossa olen alkanut vahvasti kallistua kannattamaan uutta kilpailuttamista. Meidän on nyt käännyttävä nöyrästi maakuntaliiton puoleen ja tiedusteltava, löytyisikö sieltä vielä rahoitusta hankkeelle. On myönnettävä, että teimme taannoisen kielteisen päätöksen puutteellisen tiedon varassa.

Veteraanijuhlassa koettiin yhteyttä

Viikonloppu ja Nurmeksen veteraanijuhla ovat nyt takana päin. Juhlassa kävi kahden päivän aikana 1300 ihmistä. Tunnelma oli lämmin ja ohjelma vaikuttava. Molempina päivinä hevosvetoinen tykistö ajoi asemiin ja ampui kuusi laukausta. Sama operaatio tehtiin myös nykyisellä kalustolla. Etenkin poikia näyttivät kiinnostavan kalusto ja sodanaikaiset varusteet.

Veteraanien haastattelut tekivät vaikutuksen. Myös virolaisten kohtalo kosketti. Virolaiset olivat joutuneet kotimaahansa palattuaan jopa kymmeneksi vuodeksi Siperiaan. Haastatellut eivät kertoneet paljonkaan Siperian kokemuksistaan, mutta tuskan kiristämät kasvolihakset puhuivat omaa kieltään. Siltä reissulta kaikki eivät selvineet hengissä.

Kiitosjuhla saavutti tavoitteensa. Uskon, että se oli mieleenjäävä tapahtuma kaikille nuorille, jotka olivat paikalla. Minuun se valoi entistä enemmän uskoa perinnetyön tärkeyteen tässä kansainvälistyvässä yhteiskunnassa.

Kansainvälisyys tekee perinnetyöstä tärkeää

Viime aikoina olen pohtinut paljon perinteiden arvoa ja sitä, miten perinteitä voisi siirtää nuorille. Uskon, että kansainvälistyvässä yhteiskunnassa perinnetyöstä on tullut entistä tärkeämpää. Meidän on tunnettava oma lähihistoriamme. Sitä kautta saamme terveen itsetunnon ja voimme olla ylpeitä suomalaisuudesta maailman kansalaisten joukossa.

Lähihistoriamme parhaita perinteitä vaaliessamme meidän on pyrittävä samanlaiseen yhteyteen, jota veteraanit tunsivat isänmaata puolustaessaan. Yhtenäisyys on meidän voimamme myös tänään, kun vastaamme kyläksi muuttuneen maailman haasteisiin. Sellaisiinkin, joihin eduskunta on ihan näinä päivinä vastannut tehdessään päätöstä lähettää suomalaisia sotilaita Libanoniin.

Asiakeskeisyys estää likaisen pelin

Jotkut vaaleissa ehdolle asettuneista tuntuvat pelkäävän, että vaalitaistelusta tulee likaista. Niin voi tietysti käydä, mutta likaisen pelin mahdollisuus vähenee, kun etusijalla ovat asiat, eivät ihmiset.

Minulle politiikka on aina ollut asioiden, nimenomaan yhteisten asioiden hoitamista. Asioita olen aina pitänyt etusijalla ja tehnyt työtä asiakeskeisesti. Kun lähtökohta on ollut tämä, riidelleet ovat asiat, eivät ihmiset. Siksi myös sopu ja kompromissi on ollut helpompi löytää neuvotellen.

Näissä vaaleissa olen nostanut tärkeiksi asioiksi arvokkaan vanhuuden, hyvän terveydenhuollon ja turvatun tulevaisuuden. Vanhuus, terveydenhuolto ja tulevaisuus ovat nekin asioita, jotka herättävät monissa pelkoa. Haluan olla poistamassa pelkoa niiden ympäriltä. Myös niiden kohdalla tyydyttävät ratkaisut löytyvät muiden kanssa neuvotellen.

Yrittäjyys lisää kuntien verotuloja

Me elämme nyt vakaata tasaisen kasvun aikaa, sillä Suomen teollisuudella menee hyvin, vaikka suuret yritykset jatkavat tuotannon siirtämistä halvempiin maihin ja lähemmäksi maailman markkinoita. Kunnat kuitenkin vaikeroivat talouksiensa kanssa.

Työpaikat ja yrittäjyyden lisääminen ovat ainoita keinoja lisätä maaseutumaisten kuntien verotuloja. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä on saatava lisää, sillä ne tuovat kuntiin elinvoimaa ja työtä. Lisäksi meidän on aika tarkastella aluepoliittisia näkökohtia uudelleen. Myös valtion ja kuntien suhdetta on muutettava, jotta palvelut saataisiin turvattua.

Meidän on myös pyrittävä vähäisempään energiariippuvuuteen. On kehitettävä kotimaista energiapolitiikkaa siihen suuntaan, että saamme kilpailukykyisesti bioenergiaa. Sen osuuden kasvu sekä yleisten- että liikennepolttoaineiden joukossa on turvattava.