Hajautettu isäntäkuntamalli Pielisen Karjalaan?

Pielisen Karjalan kuntien hallitukset ja kuntajohtajat pitivät tänään tiistaina yhteistä kokousta Lieksassa. Aiheena oli PARAS-hankkeen puitelakiin liittyvien lausuntojen valmistelu sisäministeriölle. Saimme kuulla neljän kunnan kuntajohtajien, valtuuston- ja hallituksenpuheenjohtajien alustuspuheenvuorot. Lopuksi käytiin yleiskeskustelu ja sovittiin jatkotoimenpiteistä.

Seminaari listasi kolme keskeisintä toimintalinjaa jatkotoimia varten:

1. Tärkeintä on turvata riittävät palvelut seutukuntamme asukkaille käytettävissä olevilla resusseilla kaikissa seudun kunnissa.

2. Kuntajohtajat valmistelevat yhdessä hajautetun isäntäkuntamallin pohjalta esityksiä seuraava kokousta varten.

3. Seuraavan kerran kokoonnumme valtuustotasolla Nurmeksessa tulevan tammikuun 15. päivänä. Silloin saamme kuulla kuntajohtajien esitykset ja päätämme edelleen jatkotoimenpiteistä.

Vastuu palvelujen tuottamisesta on kunnilla. Tavoitteena on turvata kuntien järjestämille palveluille vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta. Seudun PARAS-hanketta koskevan toimeenpano-ohjelman laatiminen on vaativa prosessi. Se on valmisteltava huolella. Aikaa on reilu puoli vuotta. On mielenkiintoista ja haasteellista nähdä, pystyykö seutukunta tekemään yhteisen lausunnon ja toimeenpano-ohjelman valtioneuvostolle.

Kolme asiaa, joista en tingi

Kansanedustajaehdokkaaksi lähtiessäni mietin, mistä asioista en tingi, minkä asioiden takana seison tilanteessa kuin tilanteessa. Kolme asiaa kiteytyi tärkeimmiksi.

Ensimmäinen koskee tulevaisuutta. Olen sitoutunut tiukasti siihen ajatteluun, että tulevaisuuden pitää olla mukana kaikissa päätöksissä, joita tänään teemme. Yhteiskunta muuttuu ja sitä emme voi eikä meidän pidä estää. Tärkeänä pidän kuitenkin sitä, että kaikkien, niin nuorten kuin vanhempien, elämä on pystyttävä turvaamaan kaikissa muutoksissa.

Toinen tinkimätön asia liittyy vanhuksiin. Vanhuus ei saa turvaton ja pelottava asia. Jokaisen meistä on voitava mennä kohti vanhuutta luottavaisesti ja turvallisin mielin ilman, että tarvitsee pelätä tai miettiä, miten minun käy. On aika muuttaa vanhustenhoitoa koskevat kauniit ajatukset teoiksi.

Ja kolmas asia liittyy minulle niin tuttuun terveydenhuoltoon. Jokaisella täytyy olla oikeus hyvään ja tasa-arvoiseen terveydenhuoltoon asuinpaikkaan, ikään, varallisuuteen ja maantieteelliseen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta. Tämäkin on asia, josta en halua tinkiä ja jonka eteen haluan tehdä töitä.

Näistä kolmesta asiasta löytyy enemmän tietoa nettisivultani. Sieltä löytyy lisää kannanottojani muun muassa omalääkärijärjestelmästä, veteraanipalveluista, vanhusten palveluista, nuorista ja kansanedustajien yhteistyöstä. Nämä vain esimerkkeinä.

Talvivaaran kaivoshanke suuri mahdollisuus

Keskeinen aihe eilisessä Itä-Suomen neuvottelukunnan kokouksessa oli Talvivaaran kaivoshanke, sen suunnittelumäärärahan varmistaminen valtion ensi vuoden talousarvioon. Hankehan kiinnostaa myös ulkomaalaisia sijoittajia, sillä Lontoon pörssissä on jo nyt sijoitettu 30 milj. euroa tulevaan kaivosyhtiöön. Siksi suomalaisten pitää hoitaa nopesti alueen suunnittelu ja infran rakentaminen.

Myös Pielisen Karjalalle hanke on tärkeä. Olemme hankkeen työvoima-aluetta. Sillä on sekä rakentamisen (2007-2008) että tuotannon aikana huomattavia työllisyysvaikutuksia teollisten partreneiden organisaatiossa. Rakentamisvaiheen työllisyys on kaikkiaan noin 3200 henkilötyövuotta. On selvää, ettei Kainuu pysty löytämään tuollaista määrää vapaata työvoimaa.

Alkuinfran rakentamisen kustannusarvio on noin 53 milj. euroa. Se käsittää energian syöttöjärjestelmän, vesihuollon putkistoineen ja rautatieyhteyden rakentamisen. Viimeksi mainittu on merkitty Kainuun maakuntakaavassa yhdistettäväksi Savon rataan. Siksi siitä ei enää hankkeen kiireellisyyden vuoksi kovin paljon keskusteltu. Kaavamerkintä on tehty juuri kaivosyrittäjän toivomalla tavalla. Kaavamuutos ja ja mahdolliset valitukset hidastaisivat radan rakentamista. Kun tuotanto on täydessä vauhdissa, biokasaliotuksen tulosta lähtee rikastettavaksi 60-70 rekka-autollista vuorokaudessa. Pääasiallisin kuljetus tulee tapahtumaan rautateitse.

Mitä meidän on nyt tehtävä Pielisen Karjalassa? Meidän on nostettava kaivoshanke voimakkaammin esille. Tulevaisuudessa se antaa vielä monelle työtä. Keskustelin tänään työvoimaviranomaisen kanssa hankkeesta. Kainuun liitto on jo järjestänyt yrittäjille tiedotustilaisuuksia tulevasta työvoimatarpeesta. Nyt pitää järjestää tarpeellista koulutusta jo ennakkoon. että halukkaat pääsevät hakeutumaan avautuville työmarkkinoille. Palaan aiheeseen vielä myöhemmin.

Vauhtia Karjalan radan peruskorjaukseen

Toista oli ennen, kun sai Nurmeksesta illalla nousta yöjunaan ja herätä hyvin nukutun yön jälkeen Helsingissä.

Viime viikolla alkaneen Finnairin lakon takia valitsin matkustusvälineeksi junan huomista Itä-Suomen neuvottelukunnan kokousta varten. Lähden aamuyöllä jäisille teille ja nousen junaan Kuopiosta vähän ennen kuutta. Puolilta päivin alkaa kokous ja illalla tulen junalla takaisin ja olen vielä saman vuorokauden aikana kotona Nurmeksessa.

Meidän ratamme peruskorjaus nousee esille Talvivaaran kaivoshankkeen yhteydessä. Tulevan kaivoksen ratayhteys on suunniteltu rakennettavaksi Murtomäen kautta Savon rataan. Nyt pitäisi saada kainuulaiset ja savolaiset ymmärtämään, että järkevämpää olisi rakentaa lyhyempi ja halvempi yhteys suoraan Talvivaarasta Maaselkää kohti Karjalan rataan. Erotuksella voitaisiin peruskorjata rataa.

Tuleva kaivosyrittäjä on ilmoittanut, ettei kaivoskuljetusten reiteillä ole niin suurta merkitystä. Tärkeintä on, että tavara kulkee varmasti ja kokonaistaloudellisesti pisteestä A pisteeseen B. Asioita pitäisi käsitellä kokonaisuuksina.

Tökkiikö ratahallintokeskuksen ja ministeriöiden yhteistyö? Tuohon kysymykseen haemme maakuntajohtaja Pentti Hyttisen kanssa vastausta huomenna eduskunnassa Itä-Suomen neuvottelukunnan kokouksessa.

Ajokortti saatava osaksi perusopetusta

Ajokortti on monestakin syystä välttämätön hyödyke nykyajan nuorelle.

Ajokortti muun muassa on yksi nuorten yhteenkuuluvuuden mittareista. Nuorella on oltava ajokortti, koska hänen on oltava tasavertainen kaveriporukassa. Kun hänellä on ajokortti, hänen ei tarvitse muulla tavoin päteä hyväksynnän saadakseen.

Ajokortti on nuorelle välttämätön myös asuinpaikasta riippumatta, mutta pitkien välimatkojen vuoksi kortin tarpeellisuus vain korostuu, jos nuori sattuu asumaan harvaan asutussa maaseutukunnassa.

Usein nuoren ajokortti jää vanhempien maksettavaksi. Se voi kuitenkin olla monelle perheelle ylivoimaista, sillä ajokortti maksaa nykyisin 1500-2000 euroa.

Minun mielestäni yhteiskunnan on osallistuttava ajokortin kokonaiskustannuksiin. Se onnistuu esimerkiksi niin, että autokoulu liitetään keskiasteen opetusohjelmaan. Käytännön opetus tapahtuisi alueen autokouluissa.

Tämä yhteiskunnan vastaantulo ei olisi vastikkeetonta, vaan nuorelle asetettaisiin ehtoja esimerkiksi viiden vuoden ajaksi kortin saamisesta. Tuona aikana hän ei saisi syyllistyä rattijuopumuksen tai törkeän liikenteen vaarantamisen kaltaisiin rikkomuksiin, joista seuraa oikeudellisia sanktioita. Jos sanktioita seuranta-aikana tulisi, avustus perittäisiin takaisin korkojen kanssa.

Sanktion uhalla voitaisiin estää nuorten rattijuopumuksia ja ylinopeuksia, joilla voi olla traagisia seuraamuksia. Koko hankkeen peruslähtökohta olisi nuoren tulevaisuuden turvaaminen kaikissa olosuhteissa.

Lehdistöllä on väärä tulkinta yritysbarometrista

Lehdistön tulkinta Suomen Yrittäjien ja Finnveran tuoreesta yritysbarometrista antaa täysin väärän kuvan. Pienten ja keskisuurten yritysten näkemykset tulevaisuudestaan eivät ole niin synkkiä kuin annetaan ymmärtää.

Kotiseudullani Pielisen Karjalassa on useita yrityksiä, joiden markkinat ulottuvat laajalle alueelle aina vientiin saakka. Maakuntaliitosta saamieni tietojen mukaan näiden yritysten kehitys on ollut aivan maakunnan terävintä kärkeä.

Totta on se, että niillä yrityksillä, joiden markkina-alue on paikallinen, on huoli tulevaisuudesta, kun asiakkaat vähenevät. Oma seutukuntamme menettää tällä hetkellä väkeään noin kahden prosentin vauhdilla.

Joka tapauksessa tulevaa kehitystä ei ainakaan helpoteta nostamalla epäsopua maakuntakeskuksen ja reuna-alueiden välillä. Yhtä vähän kehitystä edesauttaa myöskään päättäjien ja yrittäjien välinen spekulatiivinen luottamuspula.

En vain usko, vaan tiedän, että maakuntaliitossa ja TE-keskuksessa seurataan tarkkaan reuna-alueiden kehitystä. Niiden lisäksi haasteita riittää myös ammatillisesta koulutuksesta vastaavalla koulutuskuntayhtymällä, kun ammattitaitoisesta työvoimasta alkaa olla pulaa koko maakunnassa. Nyt odotan mielenkiinnolla, miten valtion työllistämistä helpottavat toimet vaikuttavat yritysten kehitykseen reuna-alueilla.

Yritysten hyvinvointiin vaikuttaa oleellisesti se, miten kuntalaiset voivat. Tällä hetkellä kuntapäättäjät ovat maton ja lattian välissä antaessaan lausuntoa PARAS-hankkeen puitelaista. Pitäisikö palvelurakennetta muokata vastaamaan työssäkäyntialuetta vai päinvastoin? Se on varma, että palveluiden ja infran pitää olla sellaisessa kunnossa, että nuoret ammattiin valmistuttuaan saadaan jäämään kotiseudulleen ja maakunnassa vapautuviin työpaikkoihin.

Kunnallispolitikointi pidettävä kaukana elinkeinoelämän kehittämisyhtiöistä

Tuoreimman julkaistun yritysbarometrin mukaan Pohjois-Karjalan ja koko maan pk-yritykset odottavat, että suhdanteet oman yrityksen kannalta paranevat lähimmän vuoden aikana. Maakunnan yrityksistä vain kymmenen prosenttia arvioi talousnäkymien heikkenevän. Barometrin mukaan kehitysnäkymät ovat parhaimmat Joensuun seudulla ja Keski-Karjalassa. Pielisen Karjalan pk-yrityksillä yleiset suhdannenäkymät ovat huonommat kuin maassa keskimäärin. Maakuntakeskuksen ja yliopiston kontaktipinta ei yksinkertaisesti ulotu maakunnan pohjoisosiin.

Suurena uhkana koko maakunnassa koetaan ammattitaitoisen työvoiman saanti. Reuna-alueilla ongelmana ovat heikentyneet liikenneyhteydet. Se, että laajakaistaverkon rakentaminen pysähtyi maakunnan pohjoispäässä, tuottaa monelle yritykselle harmia. Espoon metroon valtionvarainministeri on heti tarjoamassa 200 milj. euroa. Meillä radan perusparannus takkuilee.

Seudullisilla kehitysyhtiöillä on nyt näytön paikka. Yritysten usko niihin horjuu. On pelko, että esimerkiksi Pielisen Karjalan kehitysyhtiöstä (PIKES) muodostuu kunnallispolitiikan jatke. Yhtiön on muistettava perustehtävänsä: elinkeinoelämän kohentaminen ja edellytysten luominen uusille työpaikoille. Näin sovittiin alkusyksystä Pikes-kuntien hallitusten puheenjohtajien ja kuntajohtajien yhteisessä tapaamisessa. Periaatteesta on pidettävä kiinni. Pidettäköön kunnallispolitikointi kaukana sen hallituspöydän ääreltä.

Millä rahalla vanhusten hoito maksetaan?

"Eläke on kehitetty vanhuuden turvaksi, ei säästettäväksi jälkipolville. Eläke on myös käytettävä tarkoitukseensa, esimerkiksi asumiseen yksityisessä hoitokodissa.”

Olen joskus itse kirjoittanut nuo sanat. Taitavat löytyä nettisivultani. Nyt myös Stakesin oikeutta ja kohtuutta pohtinut työryhmä on puuttunut samaan asiaan. Ajatus on hyvä, mutta siinä on edettävä erittäin varovasti ja harkiten.

Oikeudenmukaista minusta on lisätä omavastuuta, jos hoidettavalla on paljon omaisuutta, jota ei nykyisin huomioida millään tavalla hoitokorvausta määrättäessä.

Asiassa on monia vaaratekijöitä. Voihan käydä niinkin, että hyvinvointiyhteiskunnan vanhusten hoidon kustannukset siirrettäisiin työssäkäyvältä sukupolvelta vanhuksille. Ei kuullosta oikeudenmukaiselta. Tämän päivän vanhukset ovat työiässä ollessaan maksaneet itseään edeltävän sukupolven vanhustenhoidon. Eikö nyt ole nykyisten työssäkäyvien vuoro tehdä sama?

Tai keinottelijat voivat iskeä monella tavalla. Perilliset myyvät laitoshoitoon joutuvan vanhuksen omaisuuden ja pistävät rahat lakkariinsa. Ja yksi tärkeä asia. Miten käy perisuomalaiselle ajattelulle pistää sukanvarteen ”vanhuuden varalle”? Kenellä olisi oikeus tutkia, mitä itse kunkin sukanvarteen on pistetty?

Pahin uhka kuitenkin on, että hanke voi entisestään lisätä eriarvoistumista ja palauttaa yhteiskunnan ”köyhäinhoitomallille”, kun rikkaat maksavat hoitonsa itse ja köyhät tuntevat, että heidät hoidetaan kunnanelätteinä. Tarkkaa harkintaa siis, pliis!

Puitelain purku valtuustojen yhteisiin semimaareihin

Kolilla pidetyssä Nurmeksen valtuustoseminaarissa käytiin läpi lausunto- ja toimintasuunnitelmavelvoitteita, joita kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskeva puitelaki antoi kunnille. Sovittiin myös toimintatavoista.

Lakipakettia lähdetään purkamaan yhdessä seutukunnan kuntien kanssa. Valmistelu aloitetaan puhtaalta pöydältä unohtamatta jo hyviksi koettuja yhteisiä palvelujen tuotantomalleja. Työrukkasia ovat kunnanhallitukset ja johtavat viranhaltijat. Meillä on reilu puoli vuotta aikaa tehdä laaja valmistelutyö.

Ensimmäinen kunnanhallitusten yhteinen seminaari on tämän kuun lopussa Lieksassa. Siellä sovitaan yhteisistä menettelytavoista ja pelisäännöistä. Myöhemmin talvella ja keväällä työskentely etenee yhteisiin valtuustoseminaareihin.

Uskon vakaasti siihen, että avoimella työskentelyllä pääsemme lopputulokseen, joka turvaa palvelutason säilymisen käytettävissä olevilla resursseilla. Samalla valmistaudumme eri toimialoja uhkaavaan työvoimapulaan.

Nurmeksenkin matkailu on monisyinen asia

Jyrki Kyllönen puuttuu kirjoituksessaan (Karjalainen 8.10.2006) Nurmeksen matkailuun. Vastasin hänelle yleisönosastokirjoituksella, joka ei kuitenkaan mahtunut Karjalaiseen muutaman seuraavan päivän aikana. Niinpä vastaukseni on tässä vähän muokattuna:

”Nurmeksen matkailu on tärkeä asia ja sitä se on ollut kohta 30 vuotta, aina Bomban rakentamisesta alkaen. Niinpä tämän päivän vastuuhenkilöillä on käsissään vaikea ja monisyinen paketti. Menneinä vuosikymmeninä tehdyistä matkailuun liittyvistä päätöksistä totean vain, että ne ovat syntyneet demokratiaan nojautuen kulloinkin käytettävissä olevan valmistelun ja tiedon pohjalta.

Tilanne on se, että Bomba on myyty ja Sotkan kylpylä vuokrattu Jukolan Osuuskaupalle. Tämä lupaava kehityslinja pysähtyi, kun Sotka Oy ei saanut avustusta kylpylän hotellin laajentamiseksi. Syntyi noidankehä, kun asiantuntijoiden mukaan matkailu saadaan kasvuun vain mittavilla uusinvestoinneilla. Yhtälö ei ole helppo.

Pattitilanteen syntyessä sanoin lehtihaastattelussa kantani olevan, että kaupungin on pidettävä kiinni sitoumuksistaan. Olen edelleen samaa mieltä. Olennaista on kuitenkin se tuolloisestakin varmistunut osa mielipidettäni, että Sotkan on vaihdettava omistajaa. Se on myytävä Jukolalle, Mutta myynninkin osalta olen pysynyt kannassani, ettei Sotkaa voi myydä millä hinnalla hyvänsä ja että hinnan määritteleminen on asiantuntijoiden tehtävä.

Uusia uria voisi syntyä myös yhteistyöstä naapureiden kanssa, siis Kolin, Vuokatin ja Tahkovaaran kanssa. Niissä panostetaan lujasti matkailuun, esimerkiksi Nilsiä on huomattavalla taloudellisella panoksella mukana äskettäin valmistuneessa virkistyskylpylässä. Syntyisikö yhteistyötä alueen markkinoinnissa ja muutenkin? Mikä on viisasta tässä tilanteessa? Sitä pohdittiin Nurmeksen valtuustoseminaarissa Kolilla. Siellä tehdyt linjaukset löytyvät 11.10.2006 julkaistusta blogistani Onnistunut valtuustoseminaari.

Yksi asia Nurmeksen matkailussa on kuitenkin varma. Kuntalaisten valitsemat päättäjät ovat aina tehneet ja tekevät vastaisuudessakin parhaansa.”

Onnistunut valtuustoseminaari

Nurmeksen kaupunginvaltuuston viimeaikaisissa kokouksissa on käytetty hyvin vähän puheenvuoroja. Kokoukset ovat olleet suorastaan tylsiä. Asiantila korjaantui Kolilla pidetyssä valtuustoseminaarissa, jossa puhuttiin kaksi päivää oikein urakalla - asiaa.

Valtuutetut saivat kamreeri Jari Lampiselta perusteellisen selonteon kaupungin tämän hetken taloudellisesta tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä. Käyttötalouspuolen keskusteluja hallitsi palveluiden säilyttäminen nykyisellä tasolla. Hallintokuntien esitykset eivät vielä olleet valmiina, joten niihin ei päästy yksityiskohtaisesti paneutumaan. Kuitenkin kävi selväksi, ettei talouden sopeuttamisohjelman kaikkia tavoitteita pystytä toteuttamaan.

Seminaarin keskeisin kohde oli investointiohjelma. Aikaisemmin olemme sopineet kolmen miljoonan euron nettoinvestoinneista vuositasolla. Siitä pidetään kiinni. Ruokahuoltoa koskevat ratkaisut saavat vielä odottaa tarkempia suunnitelmia. Näyttää siltä, että siirrymme joskus lähivuosina yhden keittiön malliin.
Katujen kunnostaminen puhutti pitkään. Kunnostamista vauhdittaa katujen alla oleva huonokuntoinen kunnallistekniikka. Näyttää siltä, että ensin uusitaan itäisen kaupungin huonokuntoisia katuja viemäreineen. Aivan suunnittelukauden loppupuolella ovat vuorossa Laamilan- ja Jaakkolantie. Keskustan urheilukenttä saa keinohiekkanurmen, jota pesäpalloilijat ovat vuosikausia odottaneet. Järkevintä se on toteuttaa yläkoulun peruskorjauksen yhteydessä.

Hyvärilään rakennetaan liikuntahalli. Valtuustoseminaari otti myönteisen kannan myös golf-kentän laajentamiseen. Kaupunki osallistuu osakepääoman korottamiseen kertasuorituksella. Nyt suunnitteilla olevat neljä loma-asuntoa rakennetaan suunnitelman mukaisesti. Toimenpide tukee vilkasta leirikoukutoimintaa. Kaikkiin Hyvärilän investointeihin liittyy rahoitusehto.

Laaja investointiohjelma joutuu vielä tiukkaan tarkasteluun. Kaupunki ei aio ylittää sovittua kolmen miljoonan euron vuosittaistainvestointitasoa. Velkaantumisaste ei saa nousta. Palvelutaso on myös säilytettävä. Yhtälö on kova. Investointeja jaksotetan useammalle vuodelle.

PARAS on riittävän hyvä

Viime sunnuntaina kokoontunut Keskustan piiritoimikunta antoi seuraavan kannanoton:

Hallituksen esitys puitelaiksi kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisesta vastaa Keskustan Pohjois-Karjalan piirin piiritoimikunnan mielestä varsin hyvin kuntien odotuksiin.

Lakiesitys on mahdollistava, ei pakottava. Se jättää kunnille valinnanvaran siitä, millaisilla yhteistyömalleilla ne varautuvat turvaamaan palvelut tulevaisuudessa.
Puitelaki kunnioittaa kuntien itsemääräämisoikeutta, mutta se on samalla kuntia velvoittava. Keskusta lähtee Pohjois-Karjalan ja koko maan johtavana kuntapuolueena siitä, että lain edellyttämät selvitykset mm. palveluiden tuottamisesta laaditaan huolella ja hyvässä yhteistyössä kuntien kesken.

Keskustan Pohjois-Karjalan piiri pitää tärkeänä, että kaikkia kuntia kohdellaan keskinäisissä neuvottelupöydissä tasavertaisina kumppaneina, ettei mikään kunta pyri noukkimaan "rusinoita pullasta" ja että yhteistyön muodoista keskustellaan myös seutukuntien kesken päällekkäisyyksien välttämiseksi.

Keskustalaisten luottamushenkilöiden tulee olla kuntien yhteistyön kehittämisessä aktiivisia, sillä piiritoimikunnan mielestä suurimmalla kuntapuolueella on velvollisuus viitoittaa uudistuksille tie. Puitelaki jättää vastuun kunnille ja kuntien on haasteeseen tartuttava.

Piiritoimikunta korostaa, viitaten ajankohtaiseen keskusteluun Joensuun ja Kuopion yliopistojen kauppatieteiden kaksoistiedekuntahankkeesta, että maakuntayliopistoja pitää kehittää jatkossakin autonomian pohjalta. Se tarkoittaa sitä, että Joensuun yliopistoa pitää kehittää nimenomaan Joensuun yliopistona.

Samaan aikaan myös valtiovallan pitää tukea yliopistojen sellaisia hteistyöhankkeita, joilla turvataan opetus ja tutkimus aloilla, joilla yhden yliopiston resurssit eivät yksin riitä opetuksen järjestämiseen. Esimerkiksi kauppatieteisiin ei saa syntyä Itä-Suomeen koulutuksellista tyhjiötä.

Seutukuntajaosta kannattaa pitää kiinni

Kuntauudistuksen puitelakiesitys velvoittaa muutamat kaupunkiseudut laatimaan suunnitelmat maankäytöstä, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisesta sekä palvelujen järjestämisestä yli kuntarajojen. Tämän lain osion kanssa istuvat Joensuu, Kontiolahti, Liperi ja Pyhäselkä yhteiseen neuvottelupöytään. Mielestäni tämä lain kohta estää reikäleipäyhteistoiminta-alueen syntymisen Joensuun ympärille. Hyvä.

Jos en yhtään erehdy, eri kunnissa katsellaan nyt edullisinta neuvottelukumppania, jonka kanssa aletaan hieroa sopimuksia. Edullisin ei ole aina järkevintä. Mielestäni meidän ei pidä nyt hylätä maakuntamme entistä, hyväksi koettua seutukuntajakoa. Palvelutuotanto voidaan luoda tehokkaasti sen pohjalle. Nyt kaivataan tekoja, ei uusia sopimuskumppaneita.

Tänä talvena ja ensi kesänä kuntien, seutukuntien ja maakunnan palvelurakenteesta on tehtävä selvitys, joka jätetään valtiovallalle. Koko maakunnan etu on, että selvitys tehdään huolella. Sen koordinointi on annettava jollekin maakunnalliselle toimijalle, ja ensimmäisenä tulee tietysti mieleen maakuntaliitto. Se on edunvalvojamme. Olen päättänyt ottaa asian esiin tänään sunnuntaina Keskustan piiritoimikunnan kokouksessa, koska Keskustalla suurimpana ja johtavana kuntapuolueena on ratkaiseva rooli tässä asiassa.

Kuntalain tulkintaa yhteistyön hengessä

Tämän viikon alussa eduskunta aloitti kunta- ja palvelurakennetta raamittavan puitelakiesityksen käsittelyn. Lehtitietojen mukaan esitys on otettu vastaan suopeasti. Lähes kaikissa puheenvuoroissa on painotettu, että nyt nimenomaan kunnilla on mahdollisuus toimia.

Lakiesitystä on alettu tulkita myös täällä kuntakentällä. Näyttää vain siltä. että sitä luetaan siihen asti kuin oman kunnan kannalta tuntuu edulliselta. Ei tunnu järkevältä. Me olemme jo ylittäneet rajan, jonka jälkeen kuntayhteistyössä ei ole enää kysymys omasta edusta, vaan yhteisestä edusta. Nyt on vain tähdättävä siihen, että yhteistyön edut ja haitat jaetaan mahdollisimman tasapuolisesti asianosaisten kesken.

Tosiasiassa laki ei velvoita kuntaliitoksiin. Se vain kannustaa etsimään uusia keinoja tuottaa palvelut kokonaistaloudellisesti ja tehokkaasti. Lieksa, Ilomantsi ja Juuka voivat jättäytyä ulos 20 000 asukkaan perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta ja järjestää terveyskeskuspalvelut haluamallaan tavalla. Ylimääräistä rahaa niihin ei kuitenkaan luvata. Porkkanarahaa on luvassa vain kuntaliitoksiin. Myös se vähenee asteittain ja loppuu kokonaan vuoden 2014 alusta.

Olen jo pitkään puhunut kuntayhteistyön puolesta. Siksi lakiesitys ei tuonut minulle mitään uutta. Tämän hetken tiedoilla on järkevintä jatkaa seutukunnallisten yhteistoiminta-alueiden kehittämistä hallinnon eri alueilla. Eli jatkaa entisillä laduilla, onhan maakuntamme seutukunnilla jo monia hyviksi koettuja ja toimivia palvelujen tuottomalleja.

Enemmän yrittäjäkoulutusta korkeakouluihin

Moni akateemisen koulutuksen saanut palaisi kotiseudulleen, jos siellä olisi
koulutusta vastaava työpaikka. Yrittäjäkuntamme on ikääntymässä ja moni
maamme yrityksistä odottaa jatkajia. Nuoret puolestaan ovat hankkineet
korkeakoulututkinnon. Kuitenkin vain kolme prosenttia akateemisesti
koulutetuista nuorista ryhtyy yrittäjiksi.

Korkeakoulutusta ja yrittäjyyttä ei nähdä mahdollisena yhdistelmänä. Itse
olen sitä mieltä, että yrittäjyyden alkusysäys pitää saada heti opintojen
alussa, jotta opiskelija voi kypsytellä ajatusta yrittäjäksi ryhtymisestä.
Yrittäjyysopinnot antavat nuorelle valmiuksia työllistää itsensä omassa
yrityksessä. On tärkeää, että korkeakoulujen opinto-ohjelmissa on
riittävästi yrittäjyysopintoja.