Eläkeläistä ei saa pettää

Pannukahvin makuisia terveisiä Valtimolta. Olin siellä lauantaina ja tarjosin valtimolaisille kahvit kodassa. Nuotion lämmössä juotu nokikahvi oli jäänyt ihmisten mieliin viime vaaleista, ja monet ovat jo ehtineet kysellä, milloin kota ilmestyy mukaan vaalityöhöni.

Valtimolla puhuttiin vilkkaasti ajankohtaisista asioista. Tiukimmat kannanotot tulivat eläkeläisiltä, jotka ovat syystä pettyneitä ansiokehitykseensä. Me viime vaalien ehdokkaatkin lupasimme kohentaa pienituloisten eläkeläisten asiaa, mutta toissavuoden alusta voimaan tullut eläkeuudistus ei tuonut paljoakaan parannusta pieniin eläkkeisiin.

Toisin on palkansaajien laita. Heidän tulotasonsa on kohentunut tällä vuosituhannella keskimäärin 26 prosenttia. Samaan aikaan eläkkeisiinkin on tehty tasokorotuksia, mutta esimerkiksi viimeinen korotus vajaa puoli vuotta sitten oli viisi euroa kuukaudessa. Jokainen voi päätellä, miltä korotus on tuntunut pientä eläkettä saavista.

Eläkkeiden kanssa jahkailulle on pistettävä piste. Keskustan vaaliohjelmassa julistetaan, että kansaneläkkeen ja pienen työeläkkeen varassa elävien tulotasoa on kohennettava merkittävästi. Tulevien kansanedustajien on muistettava tuo lupaus. Se on kirjattava selkeästi hallitusohjelmaan ja sitä on puolustettava loppuun asti. Jos eläkeläisten ansiotaso ei kohene, kyse on äänestäjien pettämisestä. Suurin osa eläkeläisistä on tehnyt raskaan työn sodissa ja kotirintamalla ja luonut perustan nykyiselle elintasollemme. Kyse on kunniavelasta, joka on viimeinkin maksettava.

Myös Talvivaaran mukanaan tuomat mahdollisuudet puhuttivat valtimolaisia. Kunnassa uskotaan vahvasti, että jo kaivoksen perustamisvaiheen yli kolmetuhatta henkilötyövuotta antavat työtä seudun monille asukkaille ja yrityksille. Paikalle sattui sotkamolainen mies, joka kannusti valtimolaisia aktiivisuuteen, jotta he saisivat kaivoksesta parhaan mahdollisen hyödyn.

Sattuipa somasti

Tein oman vaaliohjelmani jo loppukesästä. Pistin siihen kolme lupausta äänestäjilleni. Muutin kuitenkin lupaukset asioiksi, joista en tingi. En nimittäin halua luvata sellaista, jonka toteuttaminen on yhteistyötä ja siksi ehkä mahdotonta toteuttaa täsmälleen sellaisena kuin haluan. Mutta sen voin ja uskallan luvata, että seison aina ja joka paikassa valitsemieni kolmen, arvoistani kertovan asian takana.

Nuo kolme asiaa ovat turvattu tulevaisuus, arvokas vanhuus ja tasa-arvoinen terveydenhuolto. Niiden puolesta lupaan tehdä työtä ja panna itseni likoon.

Somaa on se, että viime viikolla Helsingin Sanomien gallup kertoi, että äänestäjien arvolistoilla ensimmäisenä on terveydenhuolto, toisena vanhushuolto ja kolmantena energia, joka on yksi turvatun tulevaisuuden kohteistani.

Kun luin Helsingin Sanomien gallupista, ajattelin, että aika hyvin olen tainnut oppia tuntemaan ihmisten tarpeet pitkän luottamusmiesurani aikana

Kaikista työttömistä pidettävä huolta

Tänä aamuna maakuntamme näytti talvisen kauneutensa. Matkalla Kesälahteen ehdin miettiä, mitä muutoksia kussakin kunnassa on vuosien varrella tapahtunut. Ketjuna näkökentässä kulkivat kuntien työttömyysluvut.

Ajattelin Perlosta. Valtio ja kansanedustajat ovat reagoineet Perloksen tilanteeseen nopeasti. Mitään toimenpideohjelmaa ei vielä kuitenkaan ole, ja odottavan aika on pitkä. Mutta tuli mieleen myös, miltä Perlokseen kohdistuva huomio mahtaa tuntua maakunnan sadoista pitkään työttöminä olleista. Meillä on kuntia, joiden työttömyys on 17-18 prosenttia. Ei erityistoimia. "Että olenko tasavertainen? Täällä suden näkeminen ei ole uutinen, mutta jossain on. Tappolupa järjestyy heti ja media vielä seuraa", kertoi tuntemuksiaan puolituttu työtön Lieksasta.

Nyt työttömäksi jäävien ihmisten täydennyskoulutuksesta on huolehdittava. Meidän on minimoitava koulutettujen nuorten ja kokeneen henkilöstön lähtö maakunnasta. Meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin heti. On myös sekin uhka, että yritykset maakunnan äärialueilta alkavat siirtyä nyt vapautuviin halleihin. Se on haaste kunnille tarjota riittävät kasvumahdollisuudet olemassa oleville yrityksille. Sisäinen muutto tekisi reuna-alueiden tilanteen entistä hankalammaksi.

Aikaisemmin olen kirjoittanut, että meidän on tutkittava tarkkaan kaikki vahvuutemme. Voimakas bioenergiatuotannon aloittaminen tuo työpaikkoja. Uudelleen koulutusta tarvitaan, mutta sen ei pitäisi olla ongelma. Meidän on tarkasteltava myös muita maakuntamme osaamisalueita.

Matkailumme perustuu maakunnan, Kolin ja Pielisen vahvuuksiin, joita ei voi suurella rahallakaan siirtää muualle. Siksi ne ovat suojassa Kiina-ilmiöltä. Me emme ole pärjänneet Vuokatille ja Tahkovuorelle, vaikka meillä on mittavia investointisuunnitelmia eri puolilla maakuntaa. Nyt niitä on lähdettävä toteuttamaan harkitusti ja määrätietoisesti. Orastava matkailun nousu on saatava kukkaan. Meidän on muistettava kehittää myös Pielisen itäistä puolta. Raja-yhteistyö Venäjän kanssa antaa suuria mahdollisuuksia.

Pohjois-Karjala bioenergian tuotannon edelläkävijäksi?

Kaikki toimijat ovat reagoineet nopeasti Perloksen maanantaiseen uutiseen. Valtiovalta on jo aikaisemmin valmistellut 30 miljoonan euron rakennetukirahaston, josta on luvassa rahaa Pohjois-Karjalaan. Te-keskus puolestaan on jo laatinut selviytymissuunnitelman.

Minullakin on konkreettinen esitys. Se liittyy Suomen tavoitteeseen lisätä energiatuotannon omavaraisuutta; valtiovalta muun muassa on päättänyt lisätä polttoaineisiin etanolia ja biodieseliä.
Eikö meidän Pohjois-Karjalassa pitäisi nyt nostaa arvoonsa bioenergia, jonka tuotantoa tukevat sekä maakunnan vahvuudet että paikalliset olosuhteet. Bioenergian raaka-aineita löytyy maakunnan metsistä, pelloilta ja soilta, ja lisäksi metaanituotannon aloittamiseen löytyy lietettä.

Pohjois-Karjalaa bioenergiatuotannon maakuntana ja koko Suomen edelläkävijänä puoltaa myös se, että meillä on käytettävissä metsä- ja energiaosaamisen huippuammattilaisia. Ja ennen kaikkea - kyse on tuotantokokonaisuuksista, joita ei voi tuotannollistaloudellisista syistä siirtää ulkomaille. Kysehän on energian omavaraisuusasteen nostamisesta.

Ajatus muuttaisi Pokat 2010:n luomaa kuvaa Pohjois-Karjalasta. Tuossa ohjelmassahan aluekehityksen toimintaympäristöä ja tuotannollisia painopisteitä on kuvattu puulla, jonka oksissa, rungossa ja juurissa ovat todelliset tuohentuojat, palvelutuotannon toivonkipinät ja varsinaiset vetonaulat.
Mielestäni puun energiatuotantoon liittyvät osiot pitäisi nyt nostaa todellisiin tuohentekijöihin eli maakuntaohjelmapuun rungosta oksiin.

Mustaa ja valkoista

Perloksen uutinen synkensi koko maakunnan mielet. Minussa uutinen nosti taas pintaan sen vaatimuksen, että yritysten pitäisi kantaa myös tiettyä yhteiskuntavastuuta. Nyt vastuu ei toteudu millään tavalla, kun yritykset siirtävät toimintojaan kokonaan pois Suomesta. Valtio on jo luvannut erityistoimenpiteitä maakuntaan. Sitä ennen meidän on kuitenkin tehtävä kaikki mahdollinen Perloksen irtisanomisten perumiseksi.

Valoa kajasti Pielisen Karjalasta, jossa Valtimon, Lieksan ja Nurmeksen yhteistyö eteni loikalla.

Kuntien yhteinen valtuustoseminaari nimittäin hyväksyi yksimielisesti nelikohtaisen loppuraportin. Kunnat jättävät valtiolle yhteisen palvelujen toteuttamissuunnitelman. Tehtävät jaetaan hajautetun isäntä-(vastuu-)kuntamallin mukaisesti niin, että jokaisella on jokin hallintokunta hoidettavana.

Eikä siinä kyllin. Samalla kuntien valtuutetut päättivät - edelleen yksimielisesti - käynnistää kuntaliitosselvityksen. Siitä järjestetään kansanäänestys todennäköisesti seuraavien kuntavaalien yhteydessä.

Hyvä päivä siltä osin. Lähdimme seminaariin varovaisen toiveikkaina, mutta lopputulos oli enemmän kuin osasimme odottaa. Valtuutetut olivat paneutuneet asiaan suurella vakavuudella.

Isäntäkunnasta vastuukuntaan

Ihan ensiksi. Olen puhunut Pielisen Karjalassa hajautetun isäntäkuntamallin puolesta. Siinähän palvelujen tuottaminen jaettaisiin kuntien kesken niin, että jokainen saa jonkun hallintokunnan hoitaakseen. Asian takana olen edelleen, mutta nimi antaa väärän kuvan, siksi puhun jatkossa vastuukuntamallista. Se antaa oikeamman kuvan asiasta.

Edellä oleva johdanto liittyy tietysti kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, jossa aletaan nyt tehdä toimenpidesuunnitelmia, joista käy ilmi, miten kunnat järjestävät palvelunsa tulevaisuudessa. Valtio on antanut valmisteluaikaa elokuun loppuun asti.

Pielisen Karjalassa työ käynnistyy maanantaina, kun Nurmeksen, Lieksan ja Valtimon valtuustot kokoontuvat pohtimaan kuntajohtajien valmistelemaa pohjaesitystä. Päivän tärkein kysymys on, päättävätkö kunnat antaa toimenpidesuunnitelmansa yhdessä. Myönteinen päätös antaisi hallintokunnille ja virkamiehille selkänojan viedä tärkeää asiaa eteenpäin. Kuntalaisten ehdoton etu on, että kuntayhteistyö otetaan vakavasti ja että kaikki palvelujen toteuttamismahdollisuudet selvitetään.

Tällä viikolla kuntauudistus on ollut esillä myös eduskunnassa, joka on käsitellyt hankkeesta annettua puitelakia. Muutosta on tullut vain sen verran, että aikaisemmin seuraavalle hallitukselle pantiin velvollisuus antaa uusi lakiesitys vaikeassa asemassa olevien kuntien yhdistämisestä. Nyt kohta on lievennetty niin, että seuraavan hallituksen aikana voidaan antaa esitys kuntajakolain muuttamisesta.

Rupeaisinko agitaattoriksi?

Tekisi mieli yllyttää hoitajia kapinaan. Tänä päivänä lääkärit ja hoitajat tekevät työtä tiiminä tai työpareina. Molemmat saavat peruspalkkaa, ja lääkärit saavat päälle myös toimenpidepalkkion, mutta hoitajat eivät. Ei ole oikeudenmukaista. Palkkausjärjestelmä, joka toimii hyvin lääkäreillä, pitää laajentaa koskemaan myös hoitajia niillä aloilla, joilla se on mahdollista.

Vielä kiireellisemmin on toteutettava hoitajien peruspalkkojen tasokorotus. Rahat on varattava valtion talousarvioon, kunnat eivät selviydy tarvittavasta palkkaremontista yksin. Kiire asialla on siksi, että oikeudenmukaisilla palkoilla estetään nuoria hoitajia muuttamasta ulkomaille parempien palkkojen perään. Hyvät palkat myös tekevät hoitotyöstä houkuttelevamman vaihtoehdon nuorille, kun suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle.

Äyräpään palkinto diabetes-tutkijalle

Hammaslääkärinä seuraan joka vuosi mielenkiinnolla, kuka saa Lääkäriseura Duodecimin Matti Äyräpää -palkinnon; Äyräpäätähän pidetään Suomen hammaslääketieteen isänä. Tänä vuonna palkinnon sai akatemiaprofessori Markku Laakso.

Kuopiossa työskentelevä Laakso on kotimaassa ja myös kansainvälisesti arvostettu diabetes-tutkija. Jo vuosia sitten hän kirjoitti, että diabetes muuttuu vakavaksi kansantaudiksi. Apuraha meni siis oikealle henkilölle.

Diabeteksesta on tullut kansansairaus, jonka hoito käy yhteiskunnalle kalliiksi. Tällä hetkellä hoidon piirissä on noin 300 000 diabeetikkoa. Jos aikuisiän diabetes yleistyy nykyisellä kiihtyvällä vauhdilla, kolmen vuoden kuluttua diabeetikoita on jo 400 000. Se on 8 prosenttia väestöstä.

Diabetesta voidaan hoitaa, ja sitä täytyy hoitaa, sillä suuret hoitokustannukset tulevat sairuksista, joita diabetes aiheuttaa hoitamattomana. Välinpitämättömyyteen ei ole varaa. Diabeteksen tehokas hoito ja kakkostyypin diabeteksen ennaltaehkäisy ovat investointeja kansanterveyteen. Ne molemmat, ehkäisy ja hoito, on turvattava uudessa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa.

Itse hoitomenetelmiin en puutu. Totean kuitenkin, että taudin ennaltaehkäisyssä keskeisellä sijalla ovat terveelliset elämäntavat, painonhallinta ja liikunta. Mitä jo puhjenneen sairauden hoitoon tulee, uusia hoitoja tulee koko ajan lisää. Siksi on pidettävä huolta terveyskeskuksien diabeteshoitajien täydennyskoulutuksesta.

Autoilun verotusta on yhtenäistettävä

Onnea kuluvalle vuodelle. Alkuvuodesta istun paljon auton ratissa. Niinpä aloitan tämän vuoden kirjoittamalla autoilun verotuksesta, joka kaipaa täysremonttia.

Ensinnäkin dieselvero pitäisi poistaa. Toimenpide nopeuttaisi siirtymistä uudempaan ajoneuvokantaan. Tutkimusten mukaan diesel on bensiinikäyttöistä autoa puhtaampi ja myös tekniikaltaan kehittyneempi. Nykyisten dieselmoottoreiden hyötysuhteet ovat kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana tuntuvasti.

Suomen autokannasta dieseleitä on alle kaksikymmentä prosenttia, kun taas Saksan autokannasta yli puolet käyttää dieseliä.

Lisäksi autojen hankinnan verotusta pitäisi siirtää käytön verotukseen. Näin maksumieheksi tulisi se, joka ajaakin. Verotuksen muutosta tukevat myös EU:n komission päästövaatimukset. Kaikki nämä tosiasiat pitäisi ottaa huomioon autojen ja polttoaineiden verotusta yhtenäitettäessä.

Suomen autokannan keski-ikä on lähes yhdeksän vuotta. Uusien autojen käyttömaksut ovat kuitenkin suurempia kuin maamme keskivertoautojen. Nuorempaan autokantaan siirryttäessä valtion käyttömaksuista saamat tulot kasvaisivat.

Käytettyjen autojen tuonti Suomeen lähinnä Saksasta on lisääntynyt. Monelle edullisen auton hakijalle on tullut ongelmia Suomen vaikean ja sekavan autoverotuksen kanssa. Monesti erimielisyydet on ratkaistu oikeusteitse. Jos auton tuoja on voittanut prosessin, valtiovalta on vasta sitten, pakon edessä paikannut autoverolainsäädäntöä. On jotenkin nurinkurista, että tarvitaan EU-määräys tai tuomioistuimen päätös ennen kuin lähdetään korjaamaan perusasiaa, autoveroa kokonaisuudessaan.